maanantai 13. helmikuuta 2017

Blogiminuutta etsimässä

Viime aikoina olen kokenut jonkinlaista identiteettikriisiä, joka heijastuu myös tänne blogin puolelle. Töissä on ollut paljon muutoksia, joten olen viime viikot joutunut miettimään roolini uudelleen. Mikä on asemani työyhteisössä, mitä tahdon työltäni, mitkä ovat ammatilliset tavoitteeni ja kuinka voisin ne saavuttaa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, nyt pitäisi vaan etsiä se polku, jota pitkin lähteä kulkemaan ja kirkastaa fokusta. 

Se sama identiteettikriisi on ollut menossa minulla täällä blogin puolellakin. Kun aloitin blogin 2012, tämä oli selvästi raksablogi: kirjoitin passiivissa, sillä alkuun ajattelin miehenkin innostuvan päivittämään raksakokemuksia, mutta eihän näin koskaan käynyt :D Raksaprojektia kuvailisin edelleen sanoilla töyssyinen ja raskas. Jos oltaisiin etukäteen tiedetty, mitä tulevan pitää, tuskin olisi hommaan ryhdytty. Toisaalta, palkinto eli tämä talo, on ollut aivan ihana koti

Kuva: Eveliina Mustonen 2013/Kannustalo
Talon valmistumisen jälkeen blogi pysyi jonkinlaisena kotiäidin henkireikänä, mutta en oikein tiennyt, mihin suuntaan lähteä tätä viemään. Sisustusbloggaaajaksi minusta ei ole ollut, kun en seuraa sisustustrendejä tarkkaan enkä sisusta pelkillä designtuotteilla; tykkään melko ajattomasta sisustamisesta ja tyyli on mitä on. Ja tärkein fakta: en jaksa kiillottaa kotini nurkkia kuvauskuntoon jatkuvasti :D Täällä elää kuitenkin lapsiperhe ja pari sisäkissaa, ja koti on elämistä varten. Tälläkin hetkellä meillä on eteisessä keppihevosesterata, eli sohvatyynyt, rapputuoli ja imurinletku vedetty este-/pujotteluradaksi. Tärkeintä tässä talossa onkin, että koko porukka viihtyy. 

Kuva: Eveliina Mustonen 2013/Kannustalo
Kun alettiin tehdä pihaa loppukesästä 2013, pääsin kunnolla toteuttamaan itseäni. Suunnittelin pihan ensin asemakaavapiirustuksen päälle leivinpaperille piirtäen. Sen jälkeen seurailin valon ja varjon paikkoja sekä hahmottelin istutusalueita maahan. Luin myös isot kasat alan kirjallisuutta (mihin tutkija raidoistaan pääsee). Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tätä vaihetta tullut kovin hyvin dokumentoitua, sillä ajattelin, etten kehtaa omia räpellyksiäni blogissa esitellä. En nimittäin ole mikään ammattilainen, vaan ihan vain innokas harrastelija, ja alkuun häpeilin meidän pihaa, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu turhalle; jokainen rakentaa kotinsa ja puutarhansa omien toiveidensa ja resurssiensa mukaan. Me ollaan tee-se-itse-porukkaa (ainakin pihatöissä), joten lopputulos ei koskaan tule olemaan ammattilaistasoa ja välillä oppia otetaan kantapään kautta, mutta näin taitaa olla suurimmalla osalla. Hiljalleen tämä blogi alkoi siis siirtymään rakentamisesta, jonkinlaisen pienen budjetin sisustamisesta ja kodinlaitosta kohti puutarhaa. 

Kuva: Eveliina Mustonen 2013/Kannustalo

Olen laittanut tänne välillä myös reissujuttuja, sillä matkustaminen on kuulunut minun ja miehen yhteisiin harrastuksiin. Sen takia tänne on aina välillä päätynyt reissujuttuja, mutta matkablogiksi tästä ei kuitenkaan missään nimessä ole (määrä ja kohteet). Varsinkin mies matkustaa töidensä puolesta paljon ympäri maailmaa, mutta se on hänen arkeaan, jota tässä blogissa ei jaeta. Minä matkustan töiden puolesta kerran-pari vuodessa ulkomaille, mutta silloinkin vain Eurooppaan. Perheenä pysytellään toistaiseksi vielä vain Euroopassa lyhyiden lentojen ja pienten aikaerojen takia. Miehen kanssa käydään kerran tai pari vuodessa jossain kaupunkikohteessa, ja se saattaa olla Euroopassa tai kauempana, kunhan on suorien lentojen päässä. Lasten kanssa suositaan vielä toistaiseksi helppoja pakettimatkoja, muuten matkustetaan omatoimisesti. Näistä reissuista saattaa siis tulla juttua jatkossakin. 

Hong Kong

New York
Vatikaanivaltio

Krakova
Jatkossa täällä blogissa näkyy siis rohkeammin oma persoonani ja enemmän puutarhajuttuja, ja välillä ripauksia talon seinien sisäpuolelta sekä matkoilta. Valokuvaus on harrastuksena ollut myös rakas, sillä linssin takaa maailma yleensä näyttää paljon kauniimmalle. Ensi kesän tavoitteeksi aion ottaakin kameran ulkoiluttamisen ahkerammin tuolla pihamaalla. Aiemmat kesät ovat menneet erilaisten projektien parissa, ja nyt voisi kuvata jo projektin etenemistäkin tarkemmin, kun nämä projektit ei ehkä ole niin laajoja enää. 

Onko teillä lukijoilla toiveita, mistä haluaisitte blogissa lukea enemmän?

Ps. Onko tällainen kriiseily kellekään muulle bloggaajalle tuttua?

4 kommenttia:

  1. Blogisi on ollut mukavaa luettavaa, joten jatka ihmeessä persoonasi mukaan! Kun on vapaasti oma itsensä, tulee sisällöstä parasta ja lukijatkin viihtyvät. Minä olen ainakin matkassa mukana, oli lento sitten parvekkeelta keinulle tai suorana Singaporeen. Tämä on lupaus!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiitos Sini :D Ja muutenkin, iso kiitos tsemppauksesta ja kommenteista, on kiva, kun voi jakaa harrastustaan ja ajatuksiaan, vaikka näin virtuaalisesti. Oon selvästi hitaastilämpeävää sorttia, kun meni vain lähes viisi vuotta, ennen kuin olen uskaltanut tehdä itseäni paremmin tunnetuksi täällä blogimaailmassa :D

      Poista
  2. Vaikka blogillaki ei ole selvää suuntaa, tykkään siitä juuri sellaisenaan. Älä mieti liikoja, kirjoita mielesi mukaan. Itsellä on kesästä asti ollut blogitaantumus, joka vaivaa edelleen. Ei vain huvita, ei siinä sen kummempaa. Tällä hetkellä tosin aikakin hyvin rajallista tuon vauvelin kanssa tehdä mitään juttuja kovinkaan paljon. Keskeneräisiä ompelutöitä kyllä piisaa ja paljon ideoita, muttei viitsi alottaa minkään tunnin takia edes. No aika aikansa kutakin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kannattaisi liikaa itseään rajoittaa ja pakottaa tiettyyn tyylisuuntaan. Tunnistan myös tuon blogitaantumuksen, ja itselleni tuollainen kerta viikkoon - kahteen taitaa olla se paras kirjoitustahti. Nyt oon vaan innostunut taas hetkellisesti bloggailemaan enemmänkin, kun on vaan tuntunut hyvältä. Jos on kiirettä töissä ja kotona, bloggaaminen on se ensimmäinen aikasyöppö, mistä karsin, sillä perhe ja arjen sujuvuus on tärkeintä.

      Ja kuten sanoit, aika aikaa kutakin. Vauva-aika on spesiaalia sellaisenaan, ja kannattaakin nyt vain keskittyä nyyttiin ja niiden pienten hetkien tallentamiseen sekä muistin syövereihin että valokuviin <3

      Poista